Infinitiivi, kertaus τ ί ς δ ύ ναται ἀ φι έ ναι ἁ μαρτ ί ας ε ἰ μ ὴ ε ἷ ς ὁ θε ό ς; (Mark. 2:7) ἐ ξουσ ί αν ἔ χει ὁ υ ἱό ς το ῦ ἀ νθρ ώ που ἀ φι έ ναι ἁ μαρτ ί ας ἐ π ὶ τ ῆ ς γ ῆ ς (Mark. 2:10) voi…antaa anteeksi, on valta…antaa anteeksi ἀ φι έ ναι akt. inf. prees. ἀ φ ί ημι jättää, antaa anteeksi

τ ί ς δ ύ ναται ἁ μαρτ ί ας ἀ φε ῖ ναι ε ἰ μ ὴ μ ό νος ὁ θε ό ς (Luuk 5:21) kappa-aoristi s. 193

Etsi, käännä ja määrittele imperatiivit 1.βλ έ πετε γ ὰ ρ τ ὴ ν κλ ῆ σιν ὑ μ ῶ ν, ἀ δελφο ί, … (1 Kor. 1:26) 2. ὁ καυχ ώ μενος ἐ ν κυρ ίῳ καυχ ά σθω. (1Kor. 1:30) 3.μετανοε ῖ τε κα ὶ πιστε ύ ετε ἐ ν τ ῷ ε ὐ αγγελ ίῳ. (Mark. 1:15) 4. ἔ γειρε ἆ ρον τ ὸ ν κρ ά ββατ ό ν σου κα ὶ ὕ παγε ε ἰ ς τ ὸ ν ο ἶ κ ό ν σου. (Mark. 2:9) (καυχάομαι=kerskata,μετανοέω=kääntyä,katua)

Imperatiivi, kertaus βλ έ πετε γ ὰ ρ τ ὴ ν κλ ῆ σιν ὑ μ ῶ ν, ἀ δελφο ί, … (1 Kor. 1:26) κλ ῆ σιν fem. yks. akk. (3 dekl) ἡ κλ ῆ σις kutsuminen Katsokaa siis kutsumistanne, veljet, … βλ έ πετε akt. imperat. prees. mon. 2 βλ έ πω katsoa

Imperatiivi, kertaus ὁ καυχ ώ μενος ἐ ν κυρ ίῳ καυχ ά σθω. (1 Kor. 1:30) καυχ ώ μενος med. dep. part. prees. mask. yks. nom. καυχ ά ομαι kerskata Se, joka kerskaa, kerskatkoon Herrasta. καυχ ά σθω med. dep. imperat. prees. yks. 3 καυχ ά ομαι kerskata

Imperatiivi, kertaus μετανοε ῖ τε κα ὶ πιστε ύ ετε ἐ ν τ ῷ ε ὐ αγγελ ίῳ. (Mark. 1:15) Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma! μετανοε ῖ τε akt. imperat. prees. mon. 2 μετανο έ ω kääntyä, katua πιστε ύ ετε akt. imperat. prees. mon. 2 πιστε ύ ω uskoa

Imperatiivi, kertaus ἔ γειρε ἆ ρον τ ὸ ν κρ ά ββατ ό ν σου κα ὶ ὕ παγε ε ἰ ς τ ὸ ν ο ἶ κ ό ν σου. (Mark. 2:9) ἆ ρον akt. imperat. 1 aor. α ἴ ρω nostaa, kantaa (”nosta/kanna”) Nouse, nosta/kanna sänkysi ja mene kotiisi. ἔ γειρε akt. imperat. yks. 2 ἐ γε ί ρω nousta, herätä ὕ παγε akt. imperat. yks. 2 ὑ π ά γω poistua, lähteä, mennä

3. deklinaatio t- ja υ -vartalot

Deklinaatiot Kreikan substantiivit taipuvat kolmen deklinaation mukaan: 1. eli a-deklinaatio: α- ja η-päätteisiä feminiinejä sekä ας- ja ης-päätteisiä maskuliineja  esim. ἡ γραφή, ἡ θάλασσα, ὁ μαθητής 2. eli o-deklinaatio: ος-päätteisiä maskuliineja, ον-päätteisiä neutreja, ος-päätteisiä feminiinejä  esim. ὁ διδάσκαλος, τ ὸ μυστήριον, ἡ ἔ ρημος 3. deklinaatio: kaikensukuisia ja monentyyppisiä sanoja

Työ, τ ὸ ἔ ργον (neutr. 2 dekl.) Nominatiivi:τ ὸ ἔ ργον (työ) Genetiivi:το ῦ ἔ ργου (työn) Datiivi:τ ῷ ἔ ργ ῳ (työlle) Akkusatiivi:τ ὸ ἔ ργον (työtä, työn) Nominatiivi:τ ὰ ἔ ργα (työt) Genetiivi:τ ῶ ν ἔ ργων (töiden) Datiivi:το ῖ ς ἔ ργοις (töille) Akkusatiivi:τ ὰ ἔ ργα (töitä, työt)

Kirjoitus, ἡ γραφ ή (fem. 1 dekl.) N ἡ γραφ ή G τ ῆ ς γραφ ῆ ς D τ ῇ γραφ ῇ A τ ὴ ν γραφ ή ν N α ἱ γραφα ί G τ ῶ ν γραφ ῶ ν D τα ῖ ς γραφα ῖ ς A τ ὰ ς γραφ ά ς

3. deklinaatio Perusmuodot eri näköisiä: 3. deklinaation sanoilla ei yhteistä, tietyn kaavan mukaista perusmuotoa, joka paljastaisi sanan suvun ja toimisi taivutuksen lähtökohtana ὁ μ ή ν ἡ ἐ λπ ί ς ὁ ἰ χθ ύ ς τ ὸ σ ῶ μα ὁ ἀ ν ή ρ jne…

Taivutuksen lähtökohtana toimii taivutusvartalo (= tv), joka saadaan ko. sanan yksikön genetiivistä erottamalla genetiivistä sen ος –pääte Siksi 3. deklinaation sanoista tulee opetella sekä yksikön nominatiivi että genetiivi (löytyvät sanakirjoista) Perusmuoto voi olla sama kuin tv, mutta yleensä se eroaa tv:sta

Eri luokat 3. dekl. sanat jaetaan eri tyyppeihin sen mukaan, mihin kirjaimeen taivutusvartalo päättyy t- ja υ –vartalot k- ja ρ –vartalot ν- ja ντ –vartalot ι-/j- ja ευ-/ε- vartalot σ–vartalot

t-vartalo, μα-loppuiset neutrit N τ ὸ σ ῶ μα (ruumis) G το ῦ σ ώ ματος D τ ῷ σ ώ ματι A τ ὸ σ ῶ μα taivutusvartalo σ ώ ματ neutreilla nom. ja akk. tutusti saman näköiset N τ ὰ σ ώ ματα G τ ῶ ν σωμ ά των D το ῖ ς σ ώ μασιν A τ ὰ σ ώ ματα mon. dat. t-kirjain häviää päätteen sigman edeltä

t-vartalo, ις-loppuiset feminiinit ἡ ἐ λπ ί ς (toivo) τ ῆ ς ἐ λπ ί δος τ ῇ ἐ λπ ί δι τ ὴ ν ἐ λπ ί δα taivutusvartalo ἐ λπ ί δ jos sanan korko ei viim. tavulla, yks. akk. pääte on ν α ἱ ἐ λπ ί δες τ ῶ ν ἐ λπ ί δων τα ῖ ς ἐ λπ ί σιν τ ὰ ς ἐ λπ ί δας mon. dat. t-äänne häviää päätteen sigman edeltä

3. deklinaatio: sijapäätteet yksikkö mask./fem. neutri monikko mask./fem. neutri nom.- / -ς --ες -α gen.-ος -ων dat.-ι -σι(ν) akk.-α / -ν --ας -α

t-vartalot, της-loppuiset abstraktifeminiinit ἡ ἁ γι ό της (pyhyys) τ ῆ ς ἁ γι ό τητος τ ῇ ἁ γι ό τητι τ ὴ ν ἁ γι ό τητα taivutusvartalo ἁ γι ό τητ α ἱ ἁ γι ό τητες τ ῶ ν ἁ γιοτ ή των τα ῖ ς ἁ γι ό τησιν τ ὰ ς ἁ γι ό τητας mon. dat. t-äänne häviää päätteen sigman edeltä

υ-päätteiset vartalot ὁ ἰ χθ ύ ς (kala) το ῦ ἰ χθ ύ ος τ ῷ ἰ χθ ύ ι τ ὸ ν ἰ χθ ύ ν taivutusvartalo ἰ χθ ύ helppo! vartalo ei reagoi päätteiden kanssa ο ἱ ἰ χθ ύ ες τ ῶ ν ἰ χθ ύ ων το ῖ ς ἰ χθ ύ σιν το ὺ ς ἰ χθ ύ ας

Anna taivutusvartalo ja pyydetty sijamuoto τ ὸ ὄ νομα, nimi, ntri. mon. akk. ἡ χ ά ρις, armo, fem. mon. dat. ἡ χρηστ ό της, hyvyys, fem. yks. gen. ἡ ἰ σχ ύ ς, voima, fem. yks. dat.

τ ὸ ὄ νομα, tv: ὀ νοματ, ὀ ν ό ματα ἡ χ ά ρις, tv: χαριτ, χ ά ρισιν ἡ χρηστ ό της, tv: χρηστοτητ, χρηστ ό τητος ἡ ἰ σχ ύ ς, tv: ἰ σχυ, ἰ σχ ύ ι

Mark. 6:38 ὁ δ ὲ λέγει α ὐ το ῖ ς· πόσους ἄ ρτους ἔ χετε; ὑ πάγετε ἴ δετε. κα ὶ … λέγουσιν· πέντε, κα ὶ δύο ἰ χθύας. π ό σος, π ό ση, π ό σον kuinka paljon? ὁ ἄ ρτος leipä πέντε 5 δύο 2