Futuuri, kertausta, määrittele muodot 1.λύσουσιν 2.ποιησόμεθα 3.κηρυχθήσεσθε 4.δώσει 5.ἐλεύσομαι 6.γνώσομαι 1.akt. ind. fut. mon. 3 λύω 2.med. ind. fut. mon. 1 ποιέω 3.pass. ind. fut. mon. 2 κηρύσσω 4.akt. ind. fut. yks. 3 δίδωμι 5.med. dep. ind. fut. yks. 1 ἔρχομαι 6.med. ind. fut. yks. 1 γινώσκω

ἐγὼ ἐβάπτισα ὑμᾶς ὕδατι, αὐτὸς δὲ βαπτίσει ὑμᾶς ἐν πνεύματι ἁγίῳ (Mark. 1:8) Minä kastoin teidät vedellä, mutta hän tulee kastamaan teidät pyhällä hengellä. ἐβάπτισα akt. ind. 1 aor. yks. 1 βαπτίζω βαπτίσει akt. ind. fut. yks. 3

δεῦτε ὀπίσω μου, καὶ ποιήσω ὑμᾶς γενέσθαι ἁλιεῖς ἀνθρώπων (Mark. 1:17) ποιήσω akt. ind. fut. yks. 1 ποιέω γενέσθαι med. dep. inf. 2 aor. γίνομαι

ὁ ἥλιος σκοτισθήσεται καὶ ὴ σελήνη οὐ δώσει τὸ φέγγος αὐτῆς, καὶ οἱ ἀστέρες ἔσονται ἐκ τοῦ οὐρανοῦ πίπτοντες καὶ αἱ δυνάμεις αἱ ἐν τοῖς οὐρανοῖς σαλευθήσονται (Mk. 13:24-25) σκοτίζω pimentää ἡ σελήνη kuu τὸ φέγγος valo, loiste ὁ ἀστήρ tähti πίπτω pudota σαλεύω ravistaa, järkyttää

Akt. perfekti kreikan perfekti painottaa nykyhetkessä vallitsevaa tilaa, joka on seurausta aiemmasta toiminnasta ὃ γέγραφα, γέγραφα (Joh 19:22) (”minkä olen kirjoittanut/kirjoitin, sen olen kirjoittanut/kirjoitin) med. ja pass. samannäköisiä (nämä opitaan huomenna) tunnusmerkki verbivartalon alun reduplikaatio useimpien verbien aktiivin perfektissä vartalon loppuun lisätään -κ-

Perfektin aspekti Mk 5:35 Ἔτι αὐτοῦ λαλοῦντος ἔρχονται ἀπὸ τοῦ ἀρχισυναγώγου λέγοντες ὅτι ἡ θυγάτηρ σου ἀπέθανεν· τί ἔτι σκύλλεις τὸν διδάσκαλον; (aor. tyttö kuoli, viittaus kuolintapahtumaan) Lk. 8:49 Ἔτι αὐτοῦ λαλοῦντος ἔρχεται τις παρὰ τοῦ ἀρχισυναγώγου λέγων ὅτι τέθνηκεν ἡ θυγάτηρ σου· μηκέτι σκύλλε τὸν διδάσκαλον. (perf. tyttö kuoli ja on nyt kuollut, viittaus tämänhetk. tilaan)

aktiivin indikatiivin perfekti λύω y.1. λέλυκ-α y.2. λέλυκ-ας y.3. λέλυκ-ε(ν) m.1. λελύκ-αμεν m.2. λελύκ-ατε m.3. λέλυκαν λελύκ-ασι(ν) päätteet kuten 1 aor

Perfektireduplikaatio 1.jos verbivartalo alkaa konsonantilla (paitsi ρ), reduplikaatio on alkukonsonantti + ε ποιέω  πεποίηκα παιδεύω  πεπαίδευκα λύω  λέλυκα myös konsonanttiyhdistelmät, jossa k-, p-, tai t- äänne + likvida (λ, ρ, μ,ν) toimivat samalla tavalla (γράφω  γέγραφα)

2.jos vartalon alussa ρ tai muu konsonanttiyhdistelmä (esim στ, ζ, ξ tai ψ), reduplikaatio on pelkkä ε ζητέω  ἐζήτηκα ἀποστέλλω  ἀπέσταλκα 3.jos vartalo alkaa vokaalilla tai diftongilla, alkuvokaali pitenee. εὐ- ja οἰ-alkuisten vartaloiden reduplikaatio voi puuttua ἀγαπάω  ἠγάπηκα εὑρίσκω  εὕρηκα

useimmilla verbeillä vartalon lopussa κ eli nk. tempussuffiksi (1. perfekti) λύω  λέλυκα monilla k- tai p-äänteeseen päättyvillä verbeillä ei ole tätä tempussuffiksia (2. perfekti) γράφω  γέγραφα

Äännemuutoksia supistumaverbien vokaali pitenee tempussuffiksin edellä ποιέωπεπο ί ηκ α ἀγαπάωἠγάπηκ α πληρόωπεπλ ή ρωκ α esim. ε vaihtua α:ksi ἀποστέλλωἀπ έ σταλκ α

Äännemuutoksia t-äänteeseen päättyvien verbien t-äänne, myös ζ, katoaa ἐλπίζω ἤ λπικ α osassa k- tai p-äänteeseen päättyviä 2. perf. vartaloita loppukonsonantti aspiroituu (esim. κ  χ, β  φ) λαμβάνω εἴ ληφ α (myös epäsäänn.) πράσσωπέπραχ α

akt. ind. perf. δίδωμι δέδωκα δέδωκας δέδωκε(ν) δεδώκαμεν δεδώκατε δέδωκαν – tai: δεδώκασι(ν) – preesensreduplikaatiosta riisuttuun vartaloon (δω) perfektireduplikaatio ja ω-verbien päätteet

Akt. konjunktiivin perfekti: UT:ssa usein muodostetaan yhdistämällä εἰμί-verbin konj. preesens + partisiipin perfekti, esim. ἵνα γεγρὰφως ὦ toisaalta ks. οἶδα -verbi! Akt. infinitiivin perfekti: pääte on –εναι: λελυκέναι, γεγραφέναι, δεδωκέναι

Akt. part. perf. mask. (ntri) N λελυκώς (λελυκός) G λελυκότος D λελυκότι A λελυκότα (λελυκός) N λελυκότες (λελυκότα) G λελυκότων D λελυκόσι(ν) A λελυκότας (λελυκότα) Huom! Perfektireduplikaatio ei ole sama kuin augmentti, joten se on näkyvillä muuallakin kuin indikatiivissa. HYVÄ TUNTOMERKKI!

Akt. part. prees. fem. N λελυκυῖα G λελυκυίης D λελυκυίῃ A λελυκυῖαν N λελυκυῖαι G λελυκυιῶν D λελυκυίαις A λελυκυίας

Tavallisia perfektejä, joilla κ näkyvissä γινώσκωἔγνωκα (epäs. reduplikaatio) ἐγγίζωἤγγικα καλέωκέκληκα λέγωεἴρηκα (perfekti eri vartalosta) ὁράωἑώρακα σῴζωσέσωκα τίθημιτέθεικα

nähdä ὁράω akt. prees. ἑώρων (<ἑώρα-ον) akt. ind. imperf. y.1. εἶδον akt. ind. 2 aor. y.1. ὤφθην pass. ind. 1 aor. y.1. ὄψομαι med. ind. fut. y. 1. ἑώρακα akt. perf. y.1.

Tavallisia perfektejä, joilla κ ei näkyvissä ἀκούωἀκήκοαolen kuullut γίνομαιγέγονα olen (tulla, tapahtua) γράφωγέγραφαolen kirjoittanut ἔρχομαιἐλήλυθαolen tullut πείθωπέποιθαluotan

ἔρχομαι tulla, mennä ἔρχομαι med. dep. ind. prees. y. 1 ἠρχόμην med. dep. ind. imperf. y. 1 ἦλθον akt. ind. 2 aor. y. 1 ἐλεύσομαι med. dep. ind. fut. y. 1 ἐλήλυθα akt. ind. perf. y. 1

ἐξελήλυθεν ἐκ τῆς θυγατρός σου τὸ δαιμόνιον (Mk 7:29) ἐξελήλυθεν akt. ind. perf. yks. 3 ἐξέρχομαι tulla ulos

ἦλθεν ὁ Ἰησοῦς εἰς τὴν Γαλιλαίαν κηρύσσων τὸ εὐαγγέλιον τοῦ θεοῦ καὶ λέγων ὅτι πεπλήρωται (pass. perf.!) ὁ καιρὸς καὶ ἤγγικεν ἡ βασιλεία τοῦ θεοῦ· (Mk 1:14-15) Jeesus tuli Galileaan julistaen Jumalan ilosanomaa ja sanoen: aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle. ἤγγικεν akt. ind. perf. yks. 3 ἐγγίζω lähestyä

οἶδα indikatiivi ‘tiedän’ (“olen nähnyt”) perusmuoto οἶδα! οἶδα konjunktiivin perfekti (*) y. 1. οἶδαεἰδῶ y. 2. οἶδαςεἰδῆς y. 3. οἶδενεἰδῇ m. 1. οἴδαμενεἰδῶμεν m. 2. οἴδατεεἰδῆτε (Mk. 2:10) m. 3. οἴδασινεἰδῶσιν infinitiivi εἰδέναι konj. perfekti ei esiinny yleensä UT:ssa, mutta joskus näkyy οἶδα:n konjunktiivin eri muotoja, esim Mk 2:10.

ἵνα δὲ εἰδῆτε ὅτι ἐξουσίαν ἔχει ὁ υἱὸς τοῦ ἀνθρώπου ἀφιέναι ἁμαρτίας… (Mark. 2:10) akt. konj. perf. mon. 2 οἶδα tietää – huom. määrittely!

Pluskvamperfekti menneisyydessä täyttymyksensä saanut tapahtuminen, jonka seuraukset menneisyydessä  “olin muistanut ja muistin yhä” harvinainen kuten imperfektillä, myös pluskvamperfektillä on vain indikatiivi muodostetaan perfektivartalosta lisäämällä: eteen augmentti, loppuun ει-diftongi + imperfektin persoonapäätteet (…tosin augmentti jää usein pois)

aktiivin indikatiivin pluskvam- perfekti λύωγράφωδίδωμι yks. 1(ἐ)λελύκ-ει-ν(ἐ)γεγράφειν(ἐ)δεδώκ-ειν yks. 2.(ἐ)λελύκ-εις(ἐ)γεγράφεις(ἐ)δεδώκ-εις yks. 3(ἐ)λελύκ-ει(ἐ)γεγράφει(ἐ)δεδώκ-ει mon. 1(ἐ)λελύκ-ει-μεν(ἐ)γεγράφειμεν(ἐ)δεδώκει-μεν mon. 2(ἐ)λελύκ-ει-τε(ἐ)γεγράφειτε(ἐ)δεδώκει-τε mon. 3(ἐ)λελύκ-ει-σαν(ἐ)γεγράφεισαν(ἐ)δεδώκει-σαν

οὐκ ἤφιεν λαλεῖν τὰ δαιμόνια, ὅτι ἤδεισαν αὐτόν (Mark. 1:34) ἤφιεν akt. ind. imperf. yks. 3 ἀφίημι jättää, antaa sallia ἤδεισαν akt. ind. pluskv.perf. mon. 3 οἶδα tietää